Hautauskulttuuri on viime vuosina muuttunut. Siinä missä aiemmin arkkua kannettiin kohti perhehautoja, nyt yhä useampi valitsee tuhkauksen. Vaasassa valtaosa vainajista saatetaan krematorion kautta haudan lepoon.
– Vuonna 2024 noin 83 prosenttia Vaasassa kuolleista tuhkattiin, kertoo hautaustoimen päällikkö Leila Roininen.
– Vähässäkyrössä vastaava luku oli noin 70 prosenttia.
Parinkymmenen vuoden aikana tuhkaus on lisääntynyt noin 20 prosenttia. Roinisen mukaan tuhkaaminen on suosittua, koska se koetaan edulliseksi ja käytännössä helpoksi vaihtoehdoksi.
– Uurnahaudan hautapaikka ja hautausmaksut ovat halvempia. Se on se ero. Lisäksi minusta tuntuu, että monet mielellään vain haluavat sen tuhkauksen.
Mutta jos tuhkat lasketaan muistolehtoon, omaiset välttyvät esimerkiksi haudan hoitokustannuksilta.
– Muistolehtoihin tulee vain pieni laatta tai kaiverrus. Silloin hoitamisesta ei tarvise maksaa mitään. Se on kaikista halvin vaihtoehto, Roininen selittää.
Näin tuhkaus tapahtuu
Krematorion tiloissa vallitsee hiljainen kunnioitus. Tilasta löytyy kaksi uunia, joista toinen toimii niin sanottuna varauunina. Vaikka tuhkaaminen on yleistynyt, toistaiseksi yksi uuni riittää.
– Meidän täytyy jatkuvasti pitää tätä (uunia) hyvässä kunnossa. Uuni on aina iso investointi, joten joudumme pian miettimään uuden uunin hommaamista, Roininen toteaa.
Uuni esilämmitetään noin 700 asteeseen, jonka jälkeen arkku siirretään uuniin.
– Vainajaa poltetaan noin puolitoista tuntia – joskus jopa kaksi tuntia, kertoo uunia operoiva erityisammattimies Pasi Lahtinen.
Palamista tarkkaillaan sekä uunin digitaaliselta näytöltä että pienen tarkkailuikkunan läpi. Näin varmistetaan, että prosessi etenee suunnitellusti ja turvallisesti alusta loppuun. Kun vainajan tuhkaus on valmis, tuhka kaavitaan huolellisesti uunin alapuolella sijaitsevaan jäähdytystilaan, jossa se saa rauhassa jäähtyä ennen jatkokäsittelyä.
Lopulta tuhkat jauhetaan myllyssä hienoksi. Mylly erittelee myös tuhkan seasta metallin, kuten esimerkiksi tekonivelet tai arkun naulat. Työpäivän aikana poltetaan keskimäärin viisi vainajaa.
Vainajasta jää noin pari kiloa tuhkaa.
– Sen jälkeen tuhka laitetaan joko pusseihin tai uurnaan. Pusseihin vain siinä tapauksessa, jos tuhka sirotellaan muistolehtoon, Roininen kertoo.
Jos tuhkan haluaa omalle pihalle?
Vuoden aikana on päätettävä minne tuhka sijoitetaan.
Hautaustoimilain mukaan tuhkan voi periaatteessa halutessaan sirotella lähes minne vain. Luovutuksensaajan on ennen tuhkan luovuttamista ilmoitettava kirjallisesti krematorion ylläpitäjälle, minne tuhka tullaan sijoittamaan. Krematorion ylläpitäjä ei saa luovuttaa tuhkaa, jos on perusteltu syy epäillä, että tuhkaa tultaisiin käsittelemään tämän lain säännösten vastaisesti.
Jos tuhkan haluaa sirotella esimerkiksi omalle pihalle, siihen tarvitaan maanomistajan lupa. Lisäksi kiinteistörekisteriin alue pitää merkata hauta-alueeksi.
– Aika harva lopuksi haluaa, koska se on rasite kiinteistölle, Roininen sanoo.
Suurin osa valitsee hautausmaan.
”Työhön on rutinoitunut”
Krematorion työntekijän arki voi ulkopuolisen korvaan kuulostaa karulta. Ruumiiden polttaminen työkseen ei ole jokaiselle sopiva ala, mutta uunin käyttäjälle siitä on tullut osa normaalia työpäivää.
– Tämä on vainajien viimeinen toivomus, että heidät tuhkataan. Hoidetaan se kunnialla loppuun. Kyllä tähän työhön on rutinoitunut, Lahtinen ajattelee.
– Tämähän on palvelutehtävä, Roininen komppaa.
Roininen kuitenkin tiedostaa, että tehtävä ei sovi kaikkien mielenterveydelle.
– Kyllä tämä on tosi miesten ja naisten hommaa, hän sanoo.
LUE MYÖS: