Koiramäen Suomen historia sai ensi-iltansa torstaina 20. maaliskuuta.
Teatterisali täyttyi monen ikäisistä katsojista torstaina, kun Koiramäen Suomen historia sai ensi-iltansa Vaasan kaupunginteatterissa.
Koko perheelle suunnattu musiikkinäytelmä vei mukanaan Suomen historiaan Ruotsin vallan ajalta. Tarinassa koululainen Alix sukeltaa historiaan paksun historian kirjan kautta. Tarinan aikana hän tapaa useita kuninkaita ja muita Ruotsin vallan ajan suuri nimiä.
Yksityiskohdat muodostavat näyttävän kokonaisuuden
Teoksen ohjaajina toimivat Kiia Laine ja Ona Korpiranta, joiden kädenjäljessä näkyi vauhdikkuus ja hahmojen eri vivahteet. Eri hahmojen toiminta oli ohjattu persoonalliseksi ja näyttelijät pääsivät heittäytymään esityksen aikana useaan rooliin.
Esitys vaatii jokaiselta näyttelijältä heittäytymistä ja esitys ei varmasti ole taiteilijoille helpoimmasta päästä. Ensi-iltajännitystä oli varmasti jonkin verran ilmassa, mutta yleisöön mahdollinen jännitys ei juuri välittynyt.
Näyttelijöillä riitti vauhtia esityksen aikana ja muuntautuminen moneksi hahmoksi sujui ammattilaisilta luontevasti. Näyttelijöiden toiminta oli samaistuttavaa ja lasten teatterille ominaista.
Päähenkilö Alixin näyttelijä Mari Hirvi hoiti roolinsa kunnialla ja hahmon kasvu tarinan aikana välittyi selvästi. Mainiot kuninkaat, sotilaat, hevoset sekä muut hahmot toivat esitykseen koomista dialogia, joka aiheutti useita nauruntirskahduksia yleisössä. Lapsia oli yleisössä monia joten kriittinen yleisö vaikutti viihtyvän hyvin.
Mauri Kunnaksen kuvasto onnistuttiin tuomaan näyttämölle visuaalisen leikittelevästi. Erilaisia tehosteita käytettiin esityksessä luovasti ja tehokkaasti, joka antoi yleisölle mahdollisuuden nauttia suuren näyttämön tekniikasta monessa muodossa.
Taustalla hyödynnetyt kuvat ja visuaalisuus ilmensivät tunnistettavasti Mauri Kunnaksen kirjojen kuvastoa, taustakuvina nähtiin muun muassa Turun linna, uppoava Vaasa-laiva sekä vihreä puutarha.
Sauli Perälän musiikki ja Marko Rikalan äänisuunnittelu oli hiottu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Musiikkia ja puheteatteria oli sopivassa suhteessa.
Monelle pienellekin yksityiskohdalle oli oma ääniefektinsä, joka ilmensi viittausta lasten piirrettyihin. Esityksessä sai myös äänitekniikka olla hereillä pienten yksityiskohtien kanssa, mutta ajastukset eri yksityiskohtien äänille tulivat aina ajallaan.
Esityksen aikana historian kohdasta toiseen siirryttiin nopeassa vauhdissa ja jopa yllättäen. Samantyylistä efektiä on käytetty myös Broadwayn Harry Potter -musikaalin ajankääntäjäefektissä, mutta Vaasassa efekti oli hieman pienimuotoisempi. Siirtyminen ajasta toiseen oli kuitenkin yksi esityksen näyttävimmistä yksityiskohdista.
Sivistyksen viesti
Kuten monessa teoksessa, oli myös tässä näytelmässä oma viestinsä. Teos on koululaisen kasvutarina historian tunneilta nelosen oppilaasta hyväksi historian tietäjäksi. Tarinan alussa historia ei päähenkilö Alixia juuri kiinnosta, mutta opettaja patistaa hänet lukemaan Suomen historiasta. Tarinan aikana Alix oivaltaa historian merkityksen.
Näytelmä ilmentää sitä, että historia usein toistaa itseään. Sodat ovat nykymaailmassa edelleen läsnä, mutta sotia käytiin myös Ruotsin vallan aikaan. Historiasta pitäisi siis aina oppia, että samat virheet eivät toistuisi uudelleen. Kehitys on kuitenkin toista monessa maassa.
Esityksessä kritiikkiä saivat myös aikansa vallanpitäjät, joka viittaa myös tämän päivän yhteiskunnalliseen keskusteluun. Esitys todistaa, että voimme jokainen aina oppia lisää sekä reflektoida, miten voisimme estää negatiivisia kehityskulkuja.
Ilman historian tuntemusta ei pysty ymmärtämään nykyisyyttä. Moni trendi saattaa toistaa itseään tietyin väliajoin ja näytelmästä löytyy yhtymäkohtia tähän päivään. Vahva viesti onkin sivistyksen ja historian tuntemuksen merkitys.
Näytelmän lopussa todettiinkin, että tämäkin päivä on joskus historiaa ja tästäkin ajasta joskus kirjoitetaan vielä joinain päivänä. Se, mitä tästä ajasta kirjoitetaan historian kirjoihin, jää nähtäväksi.