JOS LÖYDÄT HISTORIALLISEN ESINEEN
100-vuotias ja sitä vanhempi löydetty esine tai sellaisen palanen ilmoitetaan välittömästi Museovirastoon. Ilmoituksen voi tehdä Museoviraston Ilppari-palvelussa.
Jos esine on hauras ja vaarassa rikkoutua, on paras jättää se maahan ja ilmoittaa siitä vain löytötiedot. Löydöt toimitetaan Museovirastoon puhdistamattomina. Esineen turhaa koskettelua tulisi välttää.
Löytöpaikkaa ei tule kaivaa useampien löytöjen paljastamiseksi, sillä se voi olla muinaismuistolain rauhoittama kiinteä muinaisjäännös.
Jos löydetty esine on iältään 100 vuotta nuorempi eikä sen omistaja ole tiedossa, kyseessä on löytötavaralain tarkoittama löytötavara, joka hoidetaan poliisiviranomaisen kanssa. Ensimmäistä maailmansotaa nuorempi sotilaallinen materiaali ilmoitetaan puolustus-, poliisi-, raja- tai tulliviranomaiselle.
Lähde: Museovirasto.
Vaasan seudulla ja muualla Pohjanmaalla on tehty merkittävä määrä viikinkiaikaisia ja myöhäisrautakautisia löytöjä.
Kysyimme arkeologisista löydöistä maakunta-arkeologi Pentti Rislalta.
Viikinkiaikaisia (n. 800-1050 jaa.) löytöjä on tehty lähes kaikkialla Pohjanmaalla. Esimerkiksi vuonna 2019 Pedersören Purmossa tehtiin löytö, jossa pellosta nousi hevosenkenkäsolki ja rautaveitsi. Kyseessä on Rislan mukaan viimeisin viikinkiaikainen solkilöytö alueelta.
Vöyrin Bergbyssä löydettiin jo 1920-luvulla palanut kupurasolki, jonka reunoissa oli murtumia. Ajoitus osuu joko viikinkiaikaan tai ristiretkiaikaan. Sen arvellaan olevan paikallinen valmiste.
Vaasasta on löydetty myös poikkeuksellinen viikinkiaikainen solki alueelta, joka ei Rislan mukaan soveltunut ympärivuotiseen asumiseen.
– Paikka on selvästi matalammalla rannankorkeudella kuin rautakauden löytöpaikat tavallisesti ovat, mutta selvästi viikinkiajan rannalla ja samalla paikassa, joka ei olisi sopinut ympärivuotiseen oleskeluun, Risla selittää.
Saaristoalueiltakin on tehty löytöjä. Södra Vallgrundista löytyi vuonna 1875 hevosenkenkäsolki ja Raippaluodon kylästä helmi. Myös Petolahdessa on löyetty hevosenkenkäsolki, vyönsolki, eläimenpäähela ja sormus.
Laajoja yhteyksiä ja harvinaisia esineitä
Erityisen kiinnostava löytö on tehty Vöyrin Pörnullbackenilla, josta löytyi millefioritekniikalla valmistettu helmi. Helmi on peräisin kalifaattien alueelta, ja samanlainen on löytynyt myös Köyliön viikinkiaikaisesta haudasta.
Arabialaisia hopearahoja on löytynyt muun muassa Vähästäkyröstä ja Isostakyröstä. Ne ajoittuvat viikinkiajan alkuun ja viittaavat mahdollisiin kauppapaikkoihin.
Sotureita Vähässäkyrössä?
Vähässäkyrössä ja Isonkyrössä on tunnettuja esimerkkejä venepolttohautauksista, jotka ajoittuvat rautakaudelle. Vähänkyrön Kaavontönkkä on Pohjanmaan merkittävimpiä rautakautisia hautalöytöjä.
– Rautakauden aiempiin ja samalla paljon viikinkiaikaa vauraampiin jaksoihin kuuluvissa kalmistoissa Vähänkyrön Kaavontönkällä ja Isonkyrön Pukkilassa on todettu venepolttohautaukset, joka yleensä viittaa soturien jonkinasteiseen järjestäytymiseen, Risla kertoo.
Miekkoja yleisempiä aseita olivat kuitenkin keihäät ja väkipuukot
Lisäksi alueelta on löytynyt merkkejä aseista. Myöhäismerovinkiajan ja viikinkiajan alkuun ajoittuvia siirtymäkauden miekkoja on löytynyt hautalöytöinä ainakin Vähänkyrön Haavistonmäeltä, Alhonmäeltä ja Kotsalonmäeltä sekä Isonkyrön Rinta-Ulvisesta.
– Miekkoja yleisempiä aseita olivat kuitenkin keihäät ja väkipuukot, eli lyhyet yksiteräiset miekat, Risla kertoo.
Asutusalueet
Rislan mukaan viikinkiaikaa edeltänyt rautakautinen keskusalue oli sijoittunut jokien yhteyteen Maalahdessa, Kyrönmaalla ja Vöyrillä. Viikinkiajan kuluessa tapahtui kuitenkin muutos: asutus näyttää hajaantuneen sisämaahan viimeistään 900-luvulla. Haudoista ja hajalöytöpaikoista voi päätellä, että aiemmat keskusalueet ovat hiljentyneet, ja uusia yksiköitä on syntynyt hajanaisesti
– Haudoissa on kuitenkin tarvekalujakin, joiden perusteella on asetuttu aloilleen uudisraivaamaan, Risla kertoo.
Viikinkiajan haudoista löytyy ajoittain myös käyttöesineitä, mikä viittaa siihen, että uudisasukkaat asettuivat pysyvästi aloilleen.
Löytöjä yhä lisää
Useat vanhat muinaisjäännöspaikat ovat mahdollisesti tuhoutuneet hiekanoton tai maansiirtojen yhteydessä. Risla mainitsee Vöyrin Gulldyntin ja Maalahden Kalaschabrännanin alueet esimerkkeinä paikoista, joilla on voitu menettää tärkeitä myöhäisrautakautisia jäänteitä.
Metallinetsijöillä on merkittävä rooli uusien löytöjen tekemisessä Vaasan seudulla.
– Viimeisen viiden vuoden ajalta on noin 350 käsiteltyä metallilöytöilmoitusta ja noin sata on edelleen käsittelyssä. Arviolta viidentoista hengen ydinporukka näyttää tekevän valtaosan löytöilmoituksista, Risla arvioi.
LUE MYÖS:
Oletko ihmetellyt näitä metallipalloja meren äärellä? Teos kertoo Merenkurkun historiasta