Osa muistaa Aimo Räsäsen Ylen Uusi Päivä -sarjasta Otso Karhuna, osa taas teatterilavoilta komisario Frans J. Palmuna. Räsänen on pitkän linjan näyttelijä, jonka roolit ulottuvat televisiosta teatteriin.
Huhtikuisessa Vaasassa kevät etenee hiljalleen, mutta kaupunginteatterin lavalla liikutaan rikosmysteerin maailmassa. Legendaarista komisario Palmua esittää tamperelainen Aimo ”Ami” Räsänen, 59, jonka kevät on ollut kaikkea muuta kuin rauhallinen. Näyttelijäntyön ohella Räsänen pyörittää omaa tuotantoyhtiötä, eikä vapaapäivistä ole juuri ollut tietoakaan.
– Eilen lähetin sopimuksia kello 23 jalkapallopelin puoliajalla, hän kertoo naurahtaen.
Palmun roolin lisäksi Räsänen ehtii moneen. Tampereen Työväen Teatterissa hän esiintyy parhaillaan lähes loppuunmyydyssä Kärpäset-näytelmässä, ja lisäksi hän kiertää ympäri Suomea näyttelijälegenda Esko Roineen kanssa Mielensäpahoittaja ja poika -esityksellä.
Näyttelijän arkeen mahtuu myös jääkiekkoisän rooli. Räsäsen pojat, Aapeli ja Iivari, pelaavat molemmat jääkiekon SM-liigassa – Aapeli Tapparassa ja Iivari KalPassa.
Puoli vuotta Palmuna
Komisario Palmun erehdys on Mika Waltarin kirjoittama klassikkoteos, josta vaasalaisyleisö on päässyt nauttimaan marraskuusta lähtien. Esitykset jatkuvat kaupunginteatterissa toukokuun 10. päivään saakka. Tuo päivä on myös viimeinen mahdollisuus nähdä Räsänen Palmun roolissa Vaasassa – ainakin toistaiseksi.
Vuonna 2012 Yle valitsi Komisario Palmun erehdyksen (1960) kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiselokuvaksi, saaden ylivoimaisesti eniten mainintoja elokuvakriitikoiden kyselyssä.
Komisario Palmu on Räsäselle varsin tuttu hahmo, sillä Vaasassa hän esittää Palmua jo toista kertaa. Aiemmin hän esitti Palmua Tampereella Levätkää rauhassa, Komisario Palmu -näytelmässä.
– Se oli suuri menestys Tampereella. Esityksiä oli peräti 123. Tykkäsin tehdä sitä Tampereella ja tykkään tehdä sitä edelleenkin, Räsänen kertoo.
Positiivista Räsäsen mukaan on se, että vuosikymmeniä vanha dekkariklassikko jaksaa edelleen kiinnostaa katsojia. Katsomossa on nähty monen ikäistä yleisöä.
– Dekkarithan ovat periaatteessa ikuisia. Ainahan niissä on se sama kutkuttavuus. Olen ilokseni pannut merkille, että katsomossa on ollut myös nuorempaa väkeä.
LUE MYÖS: Uusi teatterinjohtaja huolissaan kulttuurialan leikkauksista: ”Suurin haaste”
Ikoninen rooli
Räsänen kertoo viihtyvänsä helsinkiläisen rikoskomisarion roolissa.
– Voisin kuvitella, että tämä ei ole edes viimeinen Palmu, näyttelijä pohtii.
Räsäsen ensimmäinen kosketus Komisario Palmuun teatterissa tapahtui vuonna 2017, kun hän oli mukana Tampereen Komediateatterin Kaasua, komisario Palmu! -näytelmässä. Tuolloin Palmun roolia esitti Esko Roine, ja Räsänen puolestaan näytteli murhaajaa.
– Väitän sitä herraa (Palmua) tuntevani, Räsänen sanoo naurahtaen.
1960-luvun Matti Kassilan ohjaamissa Palmu-elokuvissa Frans J. Palmua esitti Joel Rinne, mutta Räsänen ei ole lähtenyt matkimaan ikonista Rinteen esittämää Palmua. Hän jatkaa, että kaikki lähtee hienosta puvustuksesta ja lavastuksesta, jotka ovat uskollisia aikakaudelle.
– Palmu on tietynlainen arkkityyppi. Siihen kuuluvat knalli, viikset, sikari ja keppi. Ne on oltava, muuten se ei ole Palmu. Mitä siihen Rinteen ikoniseen Palmuun tulee, niin matkimaanhan ei voi ruveta. Se tie on nopeasti kuljettu loppuun. En ole itse asiassa hirveästi edes katsonut sitä elokuvaversiota, koska ei sitä voi matkimaan ryhtyä, Räsänen taustoittaa.
– Tiettyjen tunnusmerkistöjen kautta muotoutuu Palmu, joka on minun näköinen. Katsojahan sen sitten päättää, onko se hyvä vai perseestä, näyttelijä naurahtaa.
Vaasassa Räsänen on päässyt tekemään roolia tiiviissä ja lämminhenkisessä työyhteisössä, jonka ilmapiiri on selvästi tehnyt vaikutuksen.
– Vaasan kaupunginteatteri on kompakti talo, jossa ihmiset tuntevat toisensa. Se luo oman tunnelmansa. Työyhteisö on positiivinen ja toisia tukeva. Meillä on ollut ihan pirun hauskaa. Se on iso asia.
Näyttämöltä jäähalleihin
Räsäsen molemmat pojat, Aapeli ja Iivari, pelaavat ammatikseen jääkiekkoa. Aapeli kiekkoilee Tappara-paidassa ja Iivari KalPassa. Isä-Aimolle tilanne on erikoinen, varsinkin silloin kun Tappara ja KalPa pelaavat vastakkain. Mutta kuinka usein näyttelijä ehtii jäähallin katsomoon?
– Kuopiossa olen käynyt muutaman kerran kauden aikana. Menen kyllä myös aina Tampereen Nokia Areenalle kun on vapaa ilta. En osaa sanoa lukumäärää, mutta tähän työmäärään nähden yllättävän monta peliä olen ehtinyt seuraamaan paikan päällä.
Suurimman osan poikiensa peleistä Aimo katsoo jälkilähetyksenä. Silloin kotiinpaluu vaatii tarkkaavaisuutta. Pienikin ele, kuten perheenjäsenen huokaus tai ilme, voi paljastaa lopputuloksen ennen kuin hän ehtii avata ottelutallenteen.
– Kun tulen kotiin, muut perheenjäsenet eivät edes tervehdi. He käyttäytyvät kuin en olisi tullutkaan, koska jo pelkkä ”moi” saattaa paljastaa jotain lopputuloksesta, Räsänen naurahtaa.
– Olemme sopineet, että näin toimitaan. Kun tulen sisälle, menen suoraan alakertaan, sauna on jo päällä. Otan ensimmäiset löylyt ja laitan pelin näkymään. Jos molemmat pojat ovat pelanneet, katson kaksi peliä putkeen, Räsänen kertoo.
Kysyttäessä, mitä ajatuksia herää, kun Tappara ja KalPa kohtaavat, Räsäsellä on vastaus valmiina.
– Jos Tappara ja KalPa kohtaavat, niin olen pelin puolella. Koska peli ansaitsee aina oikeutensa. Peli ei valehtele. Päättyy se miten tahansa, niin kunnioitamme peliä. Toivon tietysti onnistumisia omille jälkeläisille, mutta tuossa tapauksessa aika huvittuneena olen pannut merkille, että maalin edessä poikittaista mailaa veljekset antavat toisilleen vähän enemmän, Räsänen hymyilee.
Suhde jääkiekkoon
Räsänen jatkaa pohtimalla, että hänen suhtautumisensa koko lajiin on muuttunut, kun pojat ryhtyivät ammattilaiskiekkoilijoiksi.
– Kun tässä on satoja pelejä nähnyt ja maailmaa on kierretty kyseisen lajin takia, niin se suhde hieman muuttuu kun siitä tulee ammattikiekkoa. Sitä katsoo vähän toisin.
Maailmaa on todella kierretty. Molemmat pojat opiskelivat ja pelasivat jääkiekkoa Yhdysvalloissa. Aapeli varattiin myös Edmonton Oilersiin NHL:n kuudennen kierroksen varauksena vuonna 2016. Vaikka Aimo on huomannut suhtautumisensa peliin muuttuvan, se herättää silti edelleen tunteita.
– Välillä minullakin kiehahtaa ja kotona voi tulla suoraa huutoa, mutta se on ajoittaista. Ja se kuuluu siihen. Jos kaikki olisi yhdentekevää, niin ei sillä olisi mitään merkitystä. Paljon on lajin ääressä tunteita liikkunut – laidasta laitaan, Räsänen muistelee.
Kesällä sodassa
Räsäsen kesä on täynnä teatterityötä, sillä hän on mukana Pyynikin kesäteatterin juhlanäytelmässä. Teatteri viettää ensi kesänä 70-vuotisjuhlavuottaan, ja juhlavuoden kunniaksi lavalle nousee Väinö Linnan klassikkoteos Tuntematon sotilas. Näytelmän on sovittanut Sami Keski-Vähälä ja ohjauksesta vastaa Antti Mikkola. Räsänen nähdään Sarastien roolissa.
– Siinä menee kesä. Olin sissinä vuonna 1997, kun Pyynikillä edellisen kerran nähtiin Tuntematon sotilas. Nyt sitten ympyrä siltä osin sulkeutuu. Silloin olin alokkaana ja nyt olen janan toisessa päässä. Ihan mielenkiinnolla odotan kesää, Räsänen sanoo.
Entä nähdäänkö näyttelijä vielä Vaasassa?
– Aika näyttää. Minulla ei ole mitään syytä olla tulematta. Se riippuu tietysti aika monesta muustakin kuin minusta. Olen tykännyt olla täällä ja mielelläni pidän tämän mahdollisuuden tulevaisuudessakin olemassa, hän päättää.
LUE MYÖS: